Tämän kesän yllättäjät

Olen mielestäni varsin kärsivällinen ihminen, mutta silti joka ikinen vuosi ehdin julistaa jonkun kasvin kuolleeksi tai ainakin "tylsimykseksi" (=ei kukintaa tänä vuonna) ennen aikojaan... Tuntuu, että kasvit oikein odottavat mun luovuttavan ja puskevat vasta sitten pintaan. :D

Ehdin jo julistaa "virallisesti", ettei mun köynnösruusu 'Veilchenblau' kuki vielä tänäkään vuonna. No, väärässä olin. Kirvainvaasiosta huolimatta nuppuja löytyi viime viikonvaihteessa viisi, nyt niitä on ehkä jo enemmänkin.

Istutin omenapuun juurelle viime vuonna kolme kärhönreppanaa, joista kuoli heti kesän aikana kaksi. Tänä vuonna en nähnyt mitään elonmerkkejä - paitsi ihan kesäkuun lopulla. Kehtasi huijata, mokoma. ;)  Tämä on  muistaakseni viinikärhö 'Night Veil'.

Viime kesän kukkapenkkiurakan tuoksinnassa kaikkien varjoliljojen varret katkesivat, eikä niistä loppukesän aikana tullut enää mitään kasvuntynkää ylös. Kiroilin rankasti, mutta kas: tänä keväänä varjoliljatkin aloittivat ihan nätisti kasvunsa. Kukinta taitaa jäädä vähän heikonpuoleiseksi, mutta jos yhtään olen tämän kasvin sielunelämästä ymmärtänyt, niin tämä puute korjaantuu kyllä. (Vielä kun saisi rikkaruohot vain katoamaan sormien napsautuksella, niin kaikki olisi hyvin...)

Tyttömagnolia 'Susan' joutui talven aikana pahasti jyrätyksi (hirvi kenties?), ja aika pitkään näytti siltä, että tämän kaunistuksen taru oli siinä. Eikä mitä, tyttönen lähti kasvuun ja puskee uutta lehteä minkä kerkeää. Kaikesta päätellen siis juuristo on kunnossa, joten muutaman vuoden päästä uskallan jo odottaa kukkiakin.

Viime kesänä töissä kävi perinteiset: nypin metsäalppikellosta kuivia lehtiä, ja eikös siitä lähtenyt palanen elävää kasviakin mukaan... Se suostui kuin suostuikin juurtumaan, joten - ylläri - etsin sille mökkipihasta paikan, jossa se voi väliaikaisesti keräillä voimiaan. No, keväällä sitä(kään) ei löytynyt sitkeän etsinnänkään jälkeen, ja kun kuulin, että muiltakin surkea talvi oli verottanut juuri metsäalppikelloja, totesin että se siitä sitten. Vaan kuinkas kävikään? Pieni kuin mikä se on edelleen, mutta hengissä sentään. :D

Sinisade 'Blue Moon' syötiin talven aikana ja alkukesästä se vielä vedettiin siimaleikkurilla uudestaan matalaksi, mutta eipä se näytä tätä yksilöä paljoa hetkauttavan. Kukintaa joudun kyllä odottamaan vähintään pienen ikuisuuden, mutta jospa tämä edes kasvaisi köynnöksen mittoihin lähivuosien aikana...