Video omenapuista

Omenapuiden kukinta ei näytä juuri miltään yhdessä tai kahdessakaan kuvassa, joten otin pätkän videota. Laatu ei todellakaan oikeuta parhaan kuvaajan Oscariin, mutta eiköhän siitä jonkinlaisen käsityksen saa.

(Kuvattu 7.6.2015)

Pitkästä aikaa

Tuntuu siltä, kuin edellisestä mökkireissusta olisi ikuisuus... No, aika tarkkaan kuukausi siitä taitaa olla, mutta sekin on liian pitkään näin keväällä/alkukesällä. :P

Suurin osa ajasta meni tällä kertaa sisätiloissa, kiitos savupiipun kautta sisälle päätyneen pöllön. Mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntaita kuin kuurata pöllönpaskaa lattioilta, penkeiltä, pöydiltä, ikkunoista...

No, ehdin sentään vähän pyörähtää ulkonakin kameran kanssa, siitä satoa tässä:

Ai miten niin ruoho ehti päästä pitkäksi tässä välillä...?  (Tuolla jossain on siis mun kukkapenkki.)

Nyyh, tulppaanit ovat jo lopettelemassa kukintaansa... En sitten ehtinyt tänä vuonna ihastella niitä täydessä komeudessaan. :(

Jep, omenoita tulossa taas vaihteeksi aivan liikaa. Voi elämä. Täytyy varmaan alkaa hyvissä ajoin metsästää hyviä omenareseptejä.

Eipä oikein näytä siltä, että keväällä rajulla kädellä karsittu syreeni olisi ottanut itseensä. :D

Jotenkin tämä takapihan kukkapenkki näyttää vielä aika...köyhältä. No, ehkä vielä joskus...

Mun niitty on täynnä apilaa. Keskellä nurmikkoa on hillittömän iso läntti mäkitervakkoa. Mikä meni vikaan? :'D

Vanha, vanhempi, mökkipihan omenapuut

Näillä nurkilla aika moni on jo leikannut omenapuunsa tältä keväältä, mutta meidän ei taida kannattaa... Puut ovat niin vanhoja ja laiminlyötyjä, ettei niiden leikkaamisesta ole mitään hyötyä; ne joko heittäisivät henkensä tai sitten niiden kasvu riistäytyisi käsistä täysin. Paras siis vain antaa olla. :D

Nämä puut ovat todella vanhoja. Osa on istutettu jo ennen sotia, joidenkin kohdalla mennään vielä lähemmäs 1900-luvun alkua... Valitettavasti niiden kunto on sen mukainen. Kauniit puuvanhukset ränsistyvät ja lahoavat vääjäämättä, ja jokaisen myrskyn jäljiltä maasta löytyy isoja oksia. Ja silti ne pirulaiset tekevät niin julmetusti omenoita, että hilloihin, mehuihin ja piirakoihin voi käyttää vain osan, ja loppu menee elukoille... Sitkeitä nämä vanhat maatiaiset.

Muutamia kuvia meidän omenapuista, osa keväältä ja osa viime syyskesältä:

Syksyn ja talven aikana oli taas yksi iso oksa tullut alas ja toinenkin oli jo matkalla... Sääli. Mikään ei ole ikuista. :(

Etenkin kesäaikaan nämä puuvanhukset muodostavat todella kauniita "portteja" ja seinämiä. Aina löytyy jokin varjoisa kohta, jossa voi makoilla pohtimassa maailman menoa. :)

Miten ihmeessä tämä rohjo voi olla vielä hengissä ja jopa tehdä omenaa?!? Jösses...

Olisi niin helppo kuvitella tällaiset kolot menninkäisten asuinpaikoiksi ja kulkuväyliksi... Pitääkin varmaan etsiä pieniä puutarhatonttuja asuttamaan näitä. :D