28.6.2015

Tee-se-itse kivikko

Kivikkokasvit ovat aina olleet sydäntäni lähellä; ne eivät kaipaa superhienoa kasvupaikkaa saati ämpärikaupalla vettä, vaan kukoistavat tyynen tyytyväisenä paikoissa, joissa on kivien päällä ehkä sentti multaa (ja pari senttiä muurahaispesää). Varsinainen laiskan puutarhurin unelma siis! :D

Tänä kesänä päätin toteuttaa haaveeni omasta pienestä kivikkokukkapenkistä. Värväsin kaverin mukaan talkoisiin ja ei muuta kuin auton nokka Karunaa kohti.


Vaihe 1: Kaiva kuoppa. Paikaksi olin etukäteen katsonut varsin paahteisen, loivan rinteen, joka sinällään on hyvä kivikkokasveille, mutta eihän keskelle heinikkoa voi istuttaa oikein mitään. Siispä hihat heilumaan ja maata ylös vähintään lapionmitan syvyydeltä.

Kaivaessa löytyi ihan järkyttävän isoja kastematoja, ainakin kolme muurahaispesää ja käsittämättömän sitkeitä juuria, mutta lopulta haluttu syvyys saavutettiin ja oli aika pitää ansaittu evästauko.


Vaihe 2: Täytä kuoppa. Koska tähän tulevat kasvit kaipaavat nimenomaan kuivuutta, heittelin varmuuden vuoksi kuopan pohjalle pikkukiviä ja saviruukun paloja salaojitukseksi. Siihen päälle kippasin n. puoli jätesäkillistä palanutta hevosenlantaa siltä varalta, että kullanmuruseni haluavat enemmän ravinteita kuin halpismullalla on tarjota.

Koska tavoitteena oli kohopenkki ja uutta multaa melko vähän, heittelimme kuopasta poiskaivettua maa-ainesta takaisin niin, että pinta oli likimain samassa tasossa maanpinnan kanssa.

(Vaihe 2,5: Etsi kiviä. Paljon. Ja pidä sen jälkeen kunnon hengähdys- ja venyttelytauko.)


Vaihe 3: Kasaa isommista kivistä "kivikon" ulkokehä ja kippaa mullat keskelle. Tämän toimenpiteen aikana perkeleet raikuivat ajoittain varsin komeasti, sillä isojen kivien pyörittely juuri oikeaan asentoon käsipelillä on kaikkea muuta kuin helppoa ja kevyttä puuhaa. Ihme kyllä, varpaat tai sormet eivät jääneet kertaakaan alle... (Poislukien se kerta, kun kaveri jyräsi mun varpaiden yli kivilastissa olevilla maitokärryillä. Että kiitti vaan.) Multaakin oli juuri sopivasti pienen keon aikaansaamiseksi - ja mikä parasta, tämä työvaihe tarkoitti sitä, että oltiin jo reilusti voiton puolella!


Vaihe 4: Sommittele kiviä ja vähän muutakin tilpehööriä haluamallasi tavalla. Tuo rautapata oli aivan ehdoton! Se on jotenkin täydellisen ruosteinen ja nuhjuinen kivikon keskelle... Sitä paitsi siitä puuttuu pohja ja suurin osa kyljistäkin, joten eipä siitä juuri muuhun olisikaan ollut. (Melkeinpä kaikki, mitä padasta on jäljellä, on mullan pinnan yläpuolella.)

Kiviä latelin vähän fiiliksen mukaan sinne tänne, tarkoituksena oli niiden avulla "rajata" alueita eri kasveille. Enemmänkin kiviä olisin saanut tuohon mahtumaan, mutta tässä vaiheessa ei enää oikein huvittanut lähteä kaivamaan lisää...


Vaihe 5: Istuta kasvit, kastele hyvin ja ihaile lopputulosta. :)  Ja koska en osaa ihailla ilman kameraa, tässä vielä muutama kuva eri suunnista:





Kukkapenkin kasvit:
  • rantalaukkaneilikka, lajike on muistaakseni 'Splendens Perfecta' (Armeria maritima)
  • komeamaksaruoho, lajikkeesta ei tietoa (Sedum)
  • patjarikko 'Red' (Saxifraga x arendsii)
  • sammalleimu, lajikkeesta ei tietoa (Phlox subulata)
  • piikkipäivikki 'Jewel of Desert Garnet' (Delosperma)
  • lewisia (Lewisia cotyledon)
  • kattomehitähti (Sempervivum tectorum)
  • hurmesilkkiheinä 'Red Baron' (Imperata cylindrica)
  • mustakäärmeenparta 'Niger' (Ophiopogon planiscapus)

3 kommenttia:

  1. Heips! Sattumalta osuin tänne, kun etsin tietoa piikkipäivikin talvehtimisesta. Harkitsen sitä mökin paahteiselle edustalle... Saitko piikkipäivikin talvehtimaan, ja suojasitko sitä jotenkin erityisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime talvi oli täällä Lounais-Suomessa niin kammottava, että melkein koko kivikkopenkkini heitti henkensä... Ainoastaan mehitähdet, komeamaksaruoho ja yksi keijunkukka selvisivät tähän kevääseen. :( Heittelin kyllä havuja päälle, mutta koska syksy oli niin julmetun märkä, niin siitä taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä...

      Uskoisin kyllä, että kunnon lumisuojan alla piikkipäivikki talvehtii suht hyvin, ainakin jos paikka on muutoin sille suotuisa. Lumi on paras talvisuoja yhä edelleenkin, ei siitä vain mihinkään pääse...

      Poista
  2. Harmi, ettei penkki selvinnyt, mutta kiitos kuitenkin tiedosta. Uskaltauduin ostamaan kasvin kuitenkin; ilahduttaapa ainakin yhden kesän. :) Ja jos vaikka talvehtii, on kiva yllätys...

    VastaaPoista