28.6.2015

Tee-se-itse kivikko

Kivikkokasvit ovat aina olleet sydäntäni lähellä; ne eivät kaipaa superhienoa kasvupaikkaa saati ämpärikaupalla vettä, vaan kukoistavat tyynen tyytyväisenä paikoissa, joissa on kivien päällä ehkä sentti multaa (ja pari senttiä muurahaispesää). Varsinainen laiskan puutarhurin unelma siis! :D

Tänä kesänä päätin toteuttaa haaveeni omasta pienestä kivikkokukkapenkistä. Värväsin kaverin mukaan talkoisiin ja ei muuta kuin auton nokka Karunaa kohti.


Vaihe 1: Kaiva kuoppa. Paikaksi olin etukäteen katsonut varsin paahteisen, loivan rinteen, joka sinällään on hyvä kivikkokasveille, mutta eihän keskelle heinikkoa voi istuttaa oikein mitään. Siispä hihat heilumaan ja maata ylös vähintään lapionmitan syvyydeltä.

Kaivaessa löytyi ihan järkyttävän isoja kastematoja, ainakin kolme muurahaispesää ja käsittämättömän sitkeitä juuria, mutta lopulta haluttu syvyys saavutettiin ja oli aika pitää ansaittu evästauko.


Vaihe 2: Täytä kuoppa. Koska tähän tulevat kasvit kaipaavat nimenomaan kuivuutta, heittelin varmuuden vuoksi kuopan pohjalle pikkukiviä ja saviruukun paloja salaojitukseksi. Siihen päälle kippasin n. puoli jätesäkillistä palanutta hevosenlantaa siltä varalta, että kullanmuruseni haluavat enemmän ravinteita kuin halpismullalla on tarjota.

Koska tavoitteena oli kohopenkki ja uutta multaa melko vähän, heittelimme kuopasta poiskaivettua maa-ainesta takaisin niin, että pinta oli likimain samassa tasossa maanpinnan kanssa.

(Vaihe 2,5: Etsi kiviä. Paljon. Ja pidä sen jälkeen kunnon hengähdys- ja venyttelytauko.)


Vaihe 3: Kasaa isommista kivistä "kivikon" ulkokehä ja kippaa mullat keskelle. Tämän toimenpiteen aikana perkeleet raikuivat ajoittain varsin komeasti, sillä isojen kivien pyörittely juuri oikeaan asentoon käsipelillä on kaikkea muuta kuin helppoa ja kevyttä puuhaa. Ihme kyllä, varpaat tai sormet eivät jääneet kertaakaan alle... (Poislukien se kerta, kun kaveri jyräsi mun varpaiden yli kivilastissa olevilla maitokärryillä. Että kiitti vaan.) Multaakin oli juuri sopivasti pienen keon aikaansaamiseksi - ja mikä parasta, tämä työvaihe tarkoitti sitä, että oltiin jo reilusti voiton puolella!


Vaihe 4: Sommittele kiviä ja vähän muutakin tilpehööriä haluamallasi tavalla. Tuo rautapata oli aivan ehdoton! Se on jotenkin täydellisen ruosteinen ja nuhjuinen kivikon keskelle... Sitä paitsi siitä puuttuu pohja ja suurin osa kyljistäkin, joten eipä siitä juuri muuhun olisikaan ollut. (Melkeinpä kaikki, mitä padasta on jäljellä, on mullan pinnan yläpuolella.)

Kiviä latelin vähän fiiliksen mukaan sinne tänne, tarkoituksena oli niiden avulla "rajata" alueita eri kasveille. Enemmänkin kiviä olisin saanut tuohon mahtumaan, mutta tässä vaiheessa ei enää oikein huvittanut lähteä kaivamaan lisää...


Vaihe 5: Istuta kasvit, kastele hyvin ja ihaile lopputulosta. :)  Ja koska en osaa ihailla ilman kameraa, tässä vielä muutama kuva eri suunnista:





Kukkapenkin kasvit:
  • rantalaukkaneilikka, lajike on muistaakseni 'Splendens Perfecta' (Armeria maritima)
  • komeamaksaruoho, lajikkeesta ei tietoa (Sedum)
  • patjarikko 'Red' (Saxifraga x arendsii)
  • sammalleimu, lajikkeesta ei tietoa (Phlox subulata)
  • piikkipäivikki 'Jewel of Desert Garnet' (Delosperma)
  • lewisia (Lewisia cotyledon)
  • kattomehitähti (Sempervivum tectorum)
  • hurmesilkkiheinä 'Red Baron' (Imperata cylindrica)
  • mustakäärmeenparta 'Niger' (Ophiopogon planiscapus)

23.6.2015

Sitä kuusta kuuleminen...

...jonka juurella asunto.

Jooh, kyllä tämä meidän mökkipihan kuusi on sen verran vaikuttavan ikäinen ja kokoinen, että sitä sietääkin kuunnella:



Tässä puuvanhuksessa on jotain mystisen rauhoittavaa. Se tuntuu lempeältä ja hyväntahtoiselta, eikä tarvitse käyttää paljoakaan mielikuvitusta tunteakseen sen katseen selässään, kun kulkee pitkin pihaa tutkimassa kasvun ihmeitä. Joskus todella epäilen tuossa kuusessa olevan jotain voimia, sillä ajoittain pihasta heittävät henkensä juuri ne kasvit, joista haluankin eroon...

“Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto”, on suomalaisille tuttu sanonta. Tarkemmin ajateltuna sanonta vaikuttaa merkilliseltä. Mitä tarkoittaa kuusen kuuleminen? On arveltu, että sanonnan taustalla saattaisi olla vanha tapa nukkua suunnitellulla rakennuspaikalla ennen töiden aloittamista. Unessa puun kuvastama paikan haltija kertoi kannattiko paikalle jäädä asumaan. Sitä kuusta oli parempi kuunnella tai joutui elämän vihaisen haltijan kanssa. Toisen näkemyksen mukaan sanonnan “kuuliaisuus” tarkoittaa pihapiirin haltijakuusen palvelemista ja pitämistä arvossa. Kuusi onkin ollut yleinen uhripuu. Monilla tietäjillä ja parantajilla oli omat uhrikuusensa.
(lähde: http://www.taivaannaula.org/2012/08/puiden-juurilla/)

21.6.2015

Juhannustouhuja

Suomen suvi on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen... Juhannusaatto ja -päivä eivät oikein houkutelleet mökkeilemään, joten kävimme sitten tervehtimässä pihapiiriä tänään. Eipä siellä oikein mitään kyllä tehty, pari töistä raahattua reppanakasvia laitoin maahan ja se siitä. Täytyyhän sitä puutarhurinkin välillä vähän lomailla. :P

Kuvia 21.6.2015:


Jaah, eipä taida tästä köynnösruususta vielä mitään tänä kesänä tulla... No, jospa ensi vuonna sitten. :)  Ihan kiitettävästi se sentään näyttää versoa tekevän jo nyt.


Toin töistä muutaman postissa kovia kokeneen pionin, josko ne jaksaisivat vielä lähteä kasvuun. Pidetään siis peukkuja!


Siirsin kultapallot viime kesänä vähän aurinkoisempaan paikkaan, ja näyttävät kyllä viihtyvän. Nyt mulla on sitten hiukan reilu kuukausi aikaa miettiä, millä himskatilla saisin varret tuettua niin, etteivät ne kaadu...


Loistokärhö 'Omoshiro'. Tämän pitäisi olla aikainen kukkija, mutta turha toivo näillä keleillä... Saa nähdä, jaksaako tuo kukkia lainkaan.



Puutarhani tulevat aristokraatit, eli magnoliat sieboldii (pensasmagnolia, ylhäällä) ja 'Susan' (tyttömagnolia, alhaalla). Ensinmainittu on viihtynyt pihassa jo pari talvea ja alkaa näyttää jo varsin tomeralta, Susan-neiti puolestaan joutui heti ensimmäisenä talvenaan hirven yliajamaksi... Sitkeä likka kuitenkin, jospa ensi talvi sujuisi paremmin.


Viime talvena paikallinen fauna teki vähän enemmänkin tuhojaan ja söi mun pienen kuusaman alun ihan nysäksi. Nyt se on onneksi jo taas pirteä ja valmis valtaamaan oman osansa kaariportista. :)


Se elää sittenkin! (Sinisade 'Blue Moon')


Maasta se pienikin ponnistaa... Vasemmalla on mun kovia kokenut sinisateeni, oikealla töistä raahattu reppana tarhakellokärhö 'Alionushka'.


Ehkä vielä joskus tämä kaari on kauttaaltaan kukkivien köynnösten peitossa...


No jo on aikoihin eletty! Mun gladiolukset on päättäneet talvehtia maassa. o.O



Vedin tämän juhannusruusun maan tasalle viime vuonna. Nyt kukkanuppuja on niin julmetusti, että kukkiessaan tämäkin varmaan näyttää lähinnä valkoiselta pilveltä. :D

16.6.2015

Video omenapuista

Omenapuiden kukinta ei näytä juuri miltään yhdessä tai kahdessakaan kuvassa, joten otin pätkän videota. Laatu ei todellakaan oikeuta parhaan kuvaajan Oscariin, mutta eiköhän siitä jonkinlaisen käsityksen saa.

(Kuvattu 7.6.2015)

10.6.2015

Tuhoja

Selvisipä sekin, että puutarhan pahin tuholainen ei suinkaan ole rusakko, peura tai lehtokotilo, vaan mies. Ihan oikeasti, täytyykö mun todella tehdä tiilimuuri jokaisen istutukseni ympärille, jotta kasvit saisivat kasvaa rauhassa?!?


Tapaus nro 1: Mulla on yksittäinen syreenin taimi, josta aion muotoilla puun. Taimella on mittaa ehkä 120-130 cm, joten se takuulla kyllä näkyy vähän pidemmänkin heinikon keskeltä... No eikös mieheni silti onnistunut tööttäämään sitä päin ruohonleikkurilla. -_-  Kuori meni "rullalle", mutta onneksi saatavilla oli jalostusvahaa ja teippiä. Toivotaan siis, että kuori ottaa takaisin kiinni eikä kolhun kautta päässyt mitään epämääräistä kuoren alle.


Tapaus nro 2: Toin viime kesänä mökkipihaan sinisateen (wisteria) taimen, jonka joku p***eleen elukka söi talven aikana nysäksi. Ehdin kuitenkin jo riemuita, että jee, sehän jaksaa silti lähteä uudelleen kasvuun - ja sitten appiukkoni vetäisi sen siimaleikkurilla matalaksi. Ei sitten tullut mieleen, että kaariportin lähettyvillä kasvaa yleensä jotain köynnöksiä tms., jotka eivät välttämättä ole vielä tähän aikaan kovin isoja... Huoh. Toivottavasti tämä silmäteräni jaksaa aloittaa homman alusta vielä kerran.

Näiden parin tapauksen lisäksi kasvini ovat miesten taholta saaneet kärsiä mm. tallomisesta ja oksien katkomisesta - ja lista ruohonleikkurilla yliajetuista on varsin pitkä. Välillä tuntuu, että isäni suorastaan tähtää ruusuuni...

7.6.2015

Pitkästä aikaa

Tuntuu siltä, kuin edellisestä mökkireissusta olisi ikuisuus... No, aika tarkkaan kuukausi siitä taitaa olla, mutta sekin on liian pitkään näin keväällä/alkukesällä. :P

Suurin osa ajasta meni tällä kertaa sisätiloissa, kiitos savupiipun kautta sisälle päätyneen pöllön. Mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntaita kuin kuurata pöllönpaskaa lattioilta, penkeiltä, pöydiltä, ikkunoista...

No, ehdin sentään vähän pyörähtää ulkonakin kameran kanssa, siitä satoa tässä:


Ai miten niin ruoho ehti päästä pitkäksi tässä välillä...?  (Tuolla jossain on siis mun kukkapenkki.)


Nyyh, tulppaanit ovat jo lopettelemassa kukintaansa... En sitten ehtinyt tänä vuonna ihastella niitä täydessä komeudessaan. :(



Jep, omenoita tulossa taas vaihteeksi aivan liikaa. Voi elämä. Täytyy varmaan alkaa hyvissä ajoin metsästää hyviä omenareseptejä.


Eipä oikein näytä siltä, että keväällä rajulla kädellä karsittu syreeni olisi ottanut itseensä. :D


Jotenkin tämä takapihan kukkapenkki näyttää vielä aika...köyhältä. No, ehkä vielä joskus...



Mun niitty on täynnä apilaa. Keskellä nurmikkoa on hillittömän iso läntti mäkitervakkoa. Mikä meni vikaan? :'D